Vartiosaari puskutraktorin alle

Seurasin Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta eilen yöllä. Melkoinen show. Kokous kesti kello kahteen asti, joten valtuutetuille tuli täysi työpäivä. Malmin lentokentästä äänestettiin ainakin kuusi kertaa, jolloin puheenjohtaja totesi, että "eiköhän se valtuuston kanta ole jo selvillä". Helsingin uusi yleiskaava siis hyväksyttiin, mikä oli etukäteen ennakoitavissa. Vartiosaaren osayleiskaavan hyväksyminen sitävastoin meni tiukaksi peliksi. Vihreät, jotka puskivat läpi Keskuspuiston melko härskiä raivausta kaupunkibulevardien varjolla, yrittivät luoda nahkansa Vartiosaaren kohdalla. Tämä ei kuitenkaan auttanut, koska Vartiosaaren kaavoituksen kannalla seisoivat vankkumattomasti SDP ja Kokoomus – eläköön ryhmäkuri! Tässä kuviossa ei sitten hirveästi ollut painoarvoa Vihreitten, muun vasemmiston ja pienpuolueitten tunteisiin vetoavilla puheilla. Vartiosaari päätettiin jyrätä äänin 44-40. Surullista, mutta totta.

Siilien "suojatie" Vartiosaaressa.

Vartiosaaren kaavoittaminen on Helsingin kaupunkisuunnittelun yksi  suurimmista mokista (en tässä kohdin ota kantaa Malmin lentokenttään, minkä rakentamisesta on päätetty jo aiemmin). LonelyPlanet listasi Suomen hiljattain maailman kolmanneksi mielenkiintoisemmaksi matkailukohteeksi vuonna 2017. Esille nostettiin erityisesti Suomen ainutlaatuinen luonto. Helsinki kuitenkin halusi vastata huutoon päättämällä hyväksyä asuinrakentamisen yhdessä kaupungin monimuotoisimmista luontokohteista. Syynä lienee pelkkä taloudellinen ahneus, koska kaavavaranto Helsingissä riittäisi uuden yleiskaavan myötä pitkälle tulevaisuuteen ilman Vartiosaartakin. Valitettavasti Vartiosaaren rakentaminen on ekologisesti kestämätöntä kehitystä. Lisäksi on mielestäni silkkaa tyhmyyttä, jos luontomatkailun ja turismin merkitystä tällä tavoin vähätellään. Samaa linjaa edustaa Rastilan leirintäalueen kaavoitus. Helsingillä olisi paljon potentiaalia kehittää luontomatkailua ja sitä kautta vetovoimaisuuttaan, mutta tätä eivät päättäjät näytä ymmärtävän. Ei edes sitä, että turismi on todennäköisesti juuri se elinkeino, mikä loisi uusia työpaikkoja ja toisi tuloja kaupunkiin.

Seuraavalle valtuustokaudelle jää urakkaa luonnon pelastamiseksi – sen rippeen, mitä pelastettavissa on. Yleiskaava on häikäilemätön virkistysalueiden ja ihmisten lähiluonnon suhteen. Kuitenkin useita kaupunginvaltuuston nyt hyväksymiä ponsia täytyy huomioida, ennen kuin talousmahdit pääsevät raivaustöihin. Minä uskon toistaiseksi, että Vartiosaaren lopullinen rakentaminen saadaan vielä torpattua. On silti erittäin valitettavaa, että saari ei edelleenkään aukene suurelle yleisölle virkistysalueena eikä matkailua voida tältä osin kehittää. Ohjattaisiinko turistit saman tien takaisin Ruotsin laivaan tai Aasian koneisiin? Tätäkö päättäjät haluavat? Itse ainakin aion kampanjoida nykyisen kehityssuunnan muuttamisen puolesta. Luonto kuuluu meille kaikille.

Kunnallisvaalit tulossa – pienpuolueet tarjoavat vaihtoehtoja nykymenolle

Lähdin mukaan Liberaalipuolueeseen, koska olin erittäin turhautunut vallallaolevien poliittisten puolueiden tapaan hoitaa asioita. Nyt on nähty jo liian monta hallitusta, jotka eivät ole kyenneet rakennemuutoksia tekemään ja Suomen taloutta kuntoon laittamaan. Koen vahvasti, että ainoa keino saada taloutemme suunta muuttumaan, on nykyisten yhteiskuntarakenteiden perusteellinen tuulettaminen. Tämä ei kuitenkaan onnistu niin kauan kuin itsepintaisesti pidämme kiinni vanhoista valtarakenteista ja etupiiriajatteluun pohjautuvasta päätöksenteosta.

Liberaalipuolue Jyväskylän yliopiston avajaiskarnevaaleissa

Liberaalipuolue on rohkeasti lähtenyt mukaan politiikkaan tarkoituksenaan tarjota varteenotettava vaihtoehto nykyiselle päätöksenteolle. Politiikkamme pohjautuu klassisen liberalismin ideologiaan höystettynä uusilla mausteilla. Mitä tämä sitten tarkalleen ottaen tarkoittaa? Minulle henkilökohtaisesti nykyaikainen liberalismi merkitsee mm. suvaitsevaisuutta; yksilönoikeuksien korostamista; heikommista kanssaihmisistä ja elinympäristöstämme huolehtimista; ja elinkeinovapauden puolustamista. Yksilönvapauden lisääminen merkitsee toisaalta liiallisen julkisen vallan sääntelyn ja byrokratian purkamista – annetaan kansalaisille enemmän vapautta toimia eikä syrjitä vähemmistöjä.

 Kunnallisvaaliteemat

Helsingin kunnallistasolla hyvin kekeinen teema on kaupungin uusi yleiskaava. Päätöksiä tähän liittyen nuijitaan kaupunginvaltuustossa läpi jo nyt syksyllä. Huolestuneena kuitenkin seuraan minkälaista tulevaisuuden kaupunkia olemmekaan rakentamassa. Lähtökohtana tulisi olla nykyisten asukkaiden mielipiteet huomioiva kaupunkisuunnittelu – kuitenkin uudistusmielinen eikä jarruttava. Sellainen ajatus, että päätökset nuijitaan läpi toisten (välillä suurenkin joukon) kaupunkilaisten kiivaasta vastustuksesta huolimatta, tuntuu minusta vastenmieliseltä. Päätöksenteko ei saa johtaa kaupunkilaisten kahtiajakoon, vaan päinvastoin tavoitteena pitäsi aina olla entistä suuremman yhteenkuuluvuuden luominen. Helsingistä olisi tehtävä kaupunki, jossa monimuotoisuus on sallittua, ja sitä edistetään. Lisäksi meidän olisi hahmotettava paremmin kaupungin vahvuudet ja ainutlaatuiset piirteet, joiden pohjalta tulisi aktiivisesti rakentaa elinvoimaisempaa kaupunkia. Guggenheim on väärä suunta. Korostetaan mieluummin omaa omaperäisyyttämme (kuten paikallinen taide ja kulttuuri) sekä luontoa, jota meillä vielä on jäljellä, ja mikä on monien turistien pääasiallinen syy matkustaa Helsinkiin.

Vartiosaaren luontopolku

1) Luontoarvojen kunnioittaminen. Omassa ajattelussani keskeistä on luontoarvojen kunnioittaminen siten, että lähiluontoa ei saa sitä arvostavilta ihmisiltä riistää tai eliölajien elintilaa entisestään kaventaa. On löydyttävä muita ratkaisuja rakentamisen suunnitteluun kuin vähäisten vielä jäljellä olevien luonnontilaisten metsien häikäilemätön raivaus kaupunkialueella. Liberaalipuolue ajaa vaihtoehtona rakentamista korkeammalle sekä kaavoituksen muuntamista joustavammin eri tarkoitukseen niin, että tyhjät toimistotilat voitaisiin hyödyntää asumiseen nykystä huomattavasti nopeammalla aikataululla. Mielestäni kaavoitusta tulisi pääsääntöisesti tehdä yhteistyönä koko pääkaupunkiseudun kuntien kesken niin, että rakentamisessa huomioitaisiin paremmin myös tulevien työpaikkojen sijainti.

2) Koulutuspolitiikka ei saisi olla kouluja yhdenmukaistavaa, keskusjohtoisesti määrättyä toimintaa. Mitä tulee digitalisaatioon, opettajilla tulisi jatkossakin olla oikeus ja mahdollisuus päättää opetuksen järjestämisestä OPS:n puitteissa. Digitalisaation tulee olla opetuksen apuväline, ei itse pämäärä. Ylhäältä päin ei tulisi määrätä digitalisaation (tai oppimisympäristöjen käytön) määrää taikka sitä, minkälaisia yksittäisiä ohjelmia ja oppimisympäristöjä koulujen tulisi käyttää. Keskeneräisiä ohjelmistoja ei tulisi ottaa kokeilumielessä käyttöön, koska tästä voi olla kouluille enmmän haittaa kuin hyötyä.

3) Avoimuus päätöksenteossa on tavoite, jota kohti pitäisi kulkea. Haluan myös edistää tutkimuksen hyödyntämistä päätöksenteossa. Nyt ongelmana on tutkimustiedon heikko välittyminen tutkijoilta päätöksentekijöille. Oman tutkijataustani johdosta minulta löytyy takataskustani ideoita juuri tämän ongelman ratkaisemiseen.