Liberaalipuolue – Vapaus valita r.p. on puoluekartalla uusi puolue, joka hyväksyttiin puoluerekisteriin viime maaliskuussa. Kannattajakortit kerättiin populistisen Viskipuolue-nimen alla. Puolue haluaa kuitenkin olla vakavasti otettava vaihtoehto – siksi nimenvaihdos.
“Miksi uudella puolueella olisi jotain merkitystä? Onhan meillä jo olemassa oikeistopuolue Kokoomus, joka on ikuinen, mutta liberaalipuolueita sen sijaan tulee ja menee.” Tällaisia ajatuksia ihmiset kirjoittavat somen keskustelupalstoilla. Uutta puoluetta kohtaan tunnetaan epäluuloa ja puoluetoiminnan epäonnistumista povataan jo ennen kuin puolue on ehtinyt edes järjestäytyä. Kannattaako siis yrittää yhtään mitään? Pitäisikö vain luottaa siihen, että vanhoilla ja tutuksi koetuilla toimintatavoilla – tässä tapauksessa politiikan teolla – parannetaan maailma ja Suomi siinä sivussa, vaikka niitä muutoksia pitääkin odotella pitkälle tulevaisuuteen?
Yrittäminen kannattaa aina, meni se sitten syteen tai saveen. Pahinta on passivoitua ja olla yrittämättä yhtään mitään, koska sillä tavoin ei maailma tunnetusti muutu. Juuri nyt on sopiva ja oikea ajoitus tehdä jotain uutta. Oma luottamukseni valtapuolueisiin ja niiden kykyyn hoitaa Suomen taloutta parempaan suuntaan kului loppuun viimeistään Sipilän hallituksen räpiköintiä seuratessani vajaat vuoden päivät. Nyt ovat kaikki mahdolliset eduskuntapuolueet saaneet osoittaa kyvykkyytensä maan hallituksessa ja maan asioiden hoidossa. Missä siis talouden nousukausi luuraa?
Julkisuudessa on paljon jauhettu Suomen talousongelmien perimmäisiä syitä. Ne löytyvät pitkälti sisältäpäin. Jos maailma ympärillä muuttuu, pitäisi siihen sopeutua vanhoja rakenteita muuttamalla ja uudenlaisia toimintamalleja omaksumalla. Vastaus ei ole käpertyminen sisäänpäin. Pitäisikö ottaa rohkeammin mallia niistä EU-maista, jotka ovat voittaneet omat talousongelmansa ja saavuttaneet kasvu-uran? Tällaisia maita ovat Irlanti, Espanja ja Latvia. Mitäpä, jos kopioisimme näistä maista parhaimmat tavat tehdä rakennemuutoksia?
Suomessa rakennemuutosten tekeminen näyttää olevan hankalampaa kuin missään muualla. Miksi näin? Hiljattain julkaistu EVA:n pamfletti (Pelastakaa puolueet!) valotti melko onnistuneesti kolikon toista puolta. Poliittiset puolueet ovat kykenemättömiä uudistumaan sisältäpäin. Rakennemuutosten pitäisi kuitenkin ensisijaisesti lähteä puolueista itsestään, niiden omien rakenteiden tuulettamisesta.
Vanhojen valtapuolueiden painolastina ovat erinäiset eturyhmät ja niiden edunvalvonta. SDP on hamaan tulevaisuuteen asti liitossa ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Kokoomuksella lienee eturyhminään joukko taloudellisessa mielessä merkittäviä toimijoita, kuten viime aikoina paljon julkisuuden valokiilassa olleet apteekkarit, sekä muita elinkeinoelämän vaikuttajia. Keskustapuolue on sidottuna maaseudun vallanpitäjiin, jotka haluaisivat asioiden pysyvän niin kuin on aina ennenkin ollut. Vihreät ovat periaatteessa uudistusmielisin eduskuntapuolue, mutta onko niin, että puolue on liian hajaantunut seisomaan täysimääräisesti muutosehdotustensa takana? Valitettavasti eturyhmät lobatessaan omia etujaan heille uskollisten poliittisten puolueiden kautta, sekä mielipiteissään liian hajaantuneet puolueet ovat hidaste kaikille maan talouden uudistuspyrkimyksille.
Liberaalipuolue on uutena puolueena vapaa eturyhmäpolitikoinnista. Me voimme tehdä politiikkaa Suomen hyväksi ilman eturyhmien paapomista. Pienpuolueen etuna on myös se, että kaikki politiikan teosta innostuneet jäsenet pääsevät myös vaikuttamaan politiikan suuntaan vaikkapa puolueohjelmaa kirjoittamalla.
 |
| Liberaalipuolue Helsinki Pridessa 2016. |
Meitä yhdistävä ideologia on klassinen liberalismi. Uskomme yksilönvapauden ja elinkeinovapauden edistämisen lisäävän taloudellista toimeliaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että valtion liiallista yksilöihin kohdistuvaa holhousvaltaa olisi vähennettävä. Suomessa on mielestämme menty liian pitkälle sääntelyn ja valvovan byrokratian kanssa.
Monista lupaprosesseista on suorastaan tullut este uudelle, myös innovatiiviselle toiminnalle. Hyvä esimerkki on rahankeräyslupa, josta lienee tullut ajan saatossa lähinnä valtion rahasampo. Rahankeräyslupa on tyyppiesimerkki hitaasta byrokratiasta. Luvan saaminen kestää useita kuukausia, ja lisäksi luvan ulkopuolelle on rajattu muun muassa yksityishenkilöt. Hitaus on varsinainen vitsaus silloin, kun uusi toiminta pitäisi käynnistää vauhdilla (=aina).
Valtion byrokratia on hidaste Liberaalipuolueenkin toiminnan nopealle kasvulle. Siitä huolimatta meillä on yhteinen unelma: pääseminen mukaan kunnallis- ja valtakunnan politiikkaan ja saada äänemme kuuluviin, kun Suomen tulevaisuudesta päätetään. Meillä on hyvät lähtökohdat onnistumiseen: meillä on nuoria (kuten myös keski-ikäisiä), innokkaita, koulutettuja, aktiivisia, avarakatseisia ja aikaansa seuraavia yksilöitä mukana luomassa uutta puoluetoimintaa.
Menestys vaatii aikaa, työtä, ahkeruutta ja uhrauksia. Nuori tekniikan kandidaatti, puolueemme varapuheenjohtaja, seisoi uutterasti kaksi viikkoa viimassa ja räntäsateessa, jotta sai kerättyä loput, erittäin tärkeät kannattajakortit kasaan. Juuri tällaisesta mentaliteetista puolueemme pohja rakentuu – ei ennakkoluulot tai valtion byrokratia tätä yritystä kaada.
Me kuitenkin tarvitsemme lisää aktiivisia toimijoita joukkoomme. Me tarvitsemme ihmisiä, jotka uskovat yksilönvapauden voimaan, radikaaleihin uudistuksiin, yrittäjyyteen, koulutukseen ja tutkimukseen perustuvaan päätöksentekoon. Liity sinäkin ennakkoluulottomasti Liberaalipuolueeseen!
