Hallituksen rinnakkaistodellisuus vs. hysteriaa lietsovat asiantuntijat

Kokoomus vietti lauantaina 5.3.2016 pj-päiviä Hämeenlinnassa. Puheenjohtaja Alexander Stubb piti siellä joukkojaan kokoavan hurmoksellisen puheen, jossa hän totesi:

"Yhteiskunnan uudistaminen ei koskaan ole helppoa, muutos on aina vähän pelottavaa. Mutta käänne on tehtävä, siksi me emme luovuta, vaan jatkamme ponnisteluja Suomen tilanteen vakauttamiseksi ja vahvistamiseksi. Uuden nousun luomiseksi."

Stubb osoitti puheessaan erityiskiitokset opetusministerille hienosti tehdystä työstä:

"Haluan myös sanoa, että Kokoomus on se puolue, jolle sivistys on yhteiskunnan kivijalka ja sitä puolustamme. Kiitos Sanni Grahn-Laasoselle työstä, jota joka päivä teet sivistyksen, koulutuksen ja osaamisen puolesta."

Stubbin puhe osui ja upposi kuulijakuntaan kuin häkä. Stubbin puheesta liikuttuneena ja hurmioituneena Sanni Grahn-Laasonen halusi avautua Twitterissä koko kansalle. Hän twiittasi näin:

#Kokoomus koolla Hämeenlinnassa! @alexstubb piti yhden uransa parhaista puheista: arvot, historia ja uudistamiskyky

Hän jatkoi edelleen:

Kokoomuksen pj-päivät. Koulutus, sivistys, oppiminen ja osaaminen. Niihin nojaa Suomen tulevaisuus! #minäolenkokoomus

Tästä jälkimmäisestä twiitistä seurasi kansan puolelta Twitterissä melkoinen vastamyräkkä. Voitteko kuvitella, että Sanni, joka hoitaa duuninsa niin mallikelpoisesti (ainakin omasta ja Stubbin mielestä), että Stubb päättää häntä erikseen kiitellä puheessaan koko kokoomusyleisön edessä, saakin sitten kansan vihan päällensä? Hän, joka tarmokkaasti ja uutterasti vie "koulutusuudistuksia" eteenpäin, tehden kaikessa parhaansa. Hän, joka uskollisesti uurastaa puolueensa eteen päivästä toiseen, ikinä niskuroimatta puolueen johtoa vastaan. Hän, jonka päässä pyörii sanat uudistamiskyky, arvot ja sivistys.

Sanni vastasi saamaansa kritiikkiin Twitterissä näin:

Kyynisyys on niin helppoa. Olin ja olen tosissani. Taloustilanne on vaikea, mutta paikoilleen ei voi jäädä eikä kaikki ole kurjaa

Kuvitelkaa nyt itsenne istumaan sinne Hämeenlinnan Verkatehtaan suureen juhlasaliin, jossa puhetta johtaa karismaattinen, poliittis-populistisen kielenkäytön mestari. Hän, joka taitavin sanakääntein ja fistbumpilla onnistuu luomaan todellista yhteishenkeä: "Sinä päätät, Sinä olet joukkue".

Twitterissä hehkutettiin onnistunutta tilaisuutta mm. näin:

Oli muuten mahtavat kokoomus pj-päivät!

Hyvää Kokoomus fiilistä matkalla kotiin #liitypuolueeseen

Sanni Grahn-Laasonen: Älä häpeä olla innostunut –puoluetoiminnasta! #minäkinolen

Tuleeko kellekään muulle sellaista mielikuvaa, että nämä ihmiset (tässä tapauksessa hallituspuolue Kokoomuksen edustajat) elävät jossain rinnakkaistodellisuudessa? Uskovatko nämä ihmiset oikeasti uudistavansa Suomea? Uskovatko nämä ihmiset todellakin, että Kokoomus tekee kaikkensa sivistyksen puolesta? Leikkaus tarkoittaa siis oikeasti uudistamista? Jos he näin uskovat pyyteettömästi ja ilman epäilyksen häivää, niin silloinhan nämä ihmiset ovat aivopestyjä! Heiltä on hävinnyt kaikki todellisuudentaju. He ovat kehittäneet jonkinlaisen kuplan itsellensä, jossa he onnellisena leijuvat, jossain pilvien yläpuolella.

Myös kepulaiset elävät samassa kuplassa. Perussuomalaiset ovat jättäytyneet ikäänkuin koulutusleikkaus-keskustelujen ulkopuolille, mutta heidän rooliaan leikkausten myötäilijöinä ei sovi unohtaa. Kepulainen Ajatuspaja e2:n vetäjä Karina Jutila kirjoitti omien sanojensa mukaan "maltillisen" blogitekstin Aamulehdessä, jossa hän puolustaa hallituksen leikkauspolitiikkaa otsikolla "Sivistys ei pelastu hysterialla". Hän kirjoittaa mm. näin:

"Sivistyskeskustelu toistaa itseään. Ensin on asiantuntija, joka saa varmalle näkemykselleen rauhallisen tilan mediassa. Sen jälkeen itsensä sivistyneiksi mieltävät tukevat väitettä sosiaalisessa mediassa ja paheksuvat ymmärtämättömiä päättäjiä, jotka ovat syyllisiä tilanteeseen."

"Keskustelussa on nyt jotakin samaa kuin 1970-luvulla. Vaikka kommunismia ja reaalisosialismia ei kaipaa kukaan, mukana on jälleen vasemmistoradikalismista tuttua itsevarmuutta ja julistamista. Kirkasotsainen nuorison ja älymystön etujoukko tietää, mikä on totuus ja mikä on oikein."

Hän jatkaa:

"Leikkauksista huolimatta Suomessa on edelleen vireää kulttuuritoimintaa ja kohtuulliset mahdollisuudet opiskella ja tehdä tutkimusta. Tutkinnot ovat ilmaisia, opintotuella voi ostaa leipää.."

"Kulttuurin ja sivistystyön ammattilaisilla ja harrastajilla on osaamista, yhteistyötaitoja, tekemisen paloa ja suhteellisuuden tajua. Siksi sivistys ei ole uhattuna eikä häviämässä.
Nykyinen keskustelukulttuuri voi tosin vahingoittaa sitä. Toistuvat kärjistykset voivat ahdistaa ihmisiä, jotka mieluummin tekevät kuin valittavat. Ne voivat hämmentää ja passivoida nuoria, jotka ovat mukana oppimassa ja rakentamassa uutta. "

"Poliittisia leimakirveitä ja niiden käyttäjiä riittää, kuin kaikuna 1970-luvulta. Resursseja voi vaikuttavammin puolustaa, jos omassa asiassa ei toimi ylikierroksilla. Hysterian lietsojien kannattaisi miettiä, edistävätkö he suomalaista sivistystä ja mikä on laajan sivistyskäsityksen kannalta viisasta."

Karina Jutilan viesti kuuluu tiivistettynä näin: Suomessa on edelleen kaikki hyvin, joten nuriseminen on turhaa. Opintotuen määrä on riittävä myös leikkausten jälkeen, koska sillä saa kaupasta ostettua leipää. Sivistys ei ole katoamassa mihinkään, koska kaiken kivijalka on Juha Sipilän esittämä viisaus: "niukkuudesta luovuutta". Jos olette eri mieltä (kaikenmaailman dosentit, laiskottelevat professorit, hysteriaa lietsovat viestintäpääliköt ym. vasemmistolaiset ja taistolaiset) miettikää edes, minkälaista kieltä käytätte. Nuoriso voi hämmentyä ja passivoitua teidän sanomistenne takia. Nuorison rappeutuminen on teidän vikanne!

Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Tässä yksi puolustuspuheista, jonka kirjoitti professori Teivo Teivainen. Lukekaa ja todetkaa itse, mitä Karina Jutilan tarkoittama hysterianlietsonta tarkoittaa käytännössä.

Surullista, millainen mielensäpahoittajien maa Suomesta on tullut. Itse myönnän toki kuuluvani kyseiseen joukkoon, olenhan tutkija ja hallituksen toiminnasta kovasti tuohtunut. Rakentava keskustelu eri ryhmien välillä tuntuu puuttuvan tästä maasta. Kuilu eri ryhmien välillä on syvä.

Vääränlaista, suorastaan tuhoavaa politiikkaa ei kenenkään itsensä sivistyneeksi mieltävän ihmisen tarvitse ilman vastarintaa hyväksyä. Muutosvastarinnalla on tilausta juuri nyt. Tästä asiasta olen täysin varma: tämänhetkinen leikkaus- ja säästöpolitiikka ei saa Suomen taloutta nousuun. Päinvastoin – se syventää lamaa. Suomen todelliset kivijalat, koulutus ja tutkimus ovat nyt oikeasti uhattuna. Vuosien rakennustyö uhkaa murentua yhden vaalikauden aikana.

Opintotuen leikkaus – leikkaus tulevaisuudesta?

Selvitysmies, professori Roope Uusitalon esitys opintotuen uudistamisesta aiheutti voimakasta tyrmistystä ja vastustusta – syystäkin.

• Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa leikattaisiin kertarysäyksellä 25%, ja koko opintotukijärjestelmä muutettaisiin selkeästi lainapainotteiseksi.
• Valtion takaamaa lainaa voisi nostaa uudistuksen jälkeen nykyistä enemmän.
• Opintorahan maksukuukausia vähennettäisiin nykyisestä vastaamaan laskennallisia tutkintojen suoritusaikoja; esim. 300 op laajuisten yliopistotutkintojen kohdalla tämä tarkoittaisi 45 kuukautta.
• Opintorahan myöntämisen ehtoja kiristettäisiin siten, että opintojen edistymisvaatimusta nostettaisiin nykyisestä 5 opintopisteestä 6 opintopisteeseen tukikuukautta kohti. 
• Lainahyvitystä vähennettäisiin omavastuuosuuden ylittävästä lainamäärästä nykyisestä 40%:sta 30%:iin, mikäli valmistuu tavoiteajassa.
• Tavoiteopiskeluajan ylittymisestä vuodella lainahyvitys tipahtaisi 15%:iin.

Miksi nimenomaan korkeakouluopiskelijat on valittu näin rankkojen tukivähennysten kohderyhmäksi? Vastaus on yksinkertainen. Kyseessä on ainoa ryhmä, jolle vastineeksi voidaan tarjota lisää valtion takaamaa lainaa tulomenetysten kompensoimiseksi. Tällä tavoin voidaan perustella, ettei opiskelijan toimeentulo vähene ensinkään. Valtion lainatakaus sisältää myös sen, etteivät valmistuneet maisterit joudu koskaan maksamaan yli 4%:n korkoja opintolainastaan. Tämä tietysti tuntuu vähäpätöiseltä seikalta nykyisten nollakorkojen aikana. Lainan takaisinmaksu voi kuitenkin kestää esim. 14 vuotta – millaisia ovat korot v. 2030? Opintolainan nostaminen voidaan nähdä investointina tulevaisuuteen, koska korkeakouluopiskelijoilla on keskimääräistä parempi palkka ja pienempi työttömyysaste. Miksi laskutaitoinen opiskelijanörtti matkalla onnelaan jättäisi lainansa nostamatta? Eikö hän todellakaan ymmärrä, kuinka etuoikeutettu valtion tarjoamien etuisuuksien nauttija hän on opintotukiuudistusten jälkeenkin?

Pohditaan opintotukiuudistusta ensin valtion näkökulmasta. Kaksi edellä esitettyä kysymystä sopisi hyvin kenen tahansa hallituksen leikkauspolitiikkaa kannattavan teknokraatin puolustuslinjaukseen. Vaatiihan "valtion etu" julkisten menojen karsimista. Opintotuen leikkaus on sitäpaitsi osa hallituksen julkisten menojen sopeuttamisohjelmaa. Sipilän hallitukseen ohjelmaan keväällä 2015 oli kirjattu, että

Opintotukimenoja vähennetään vuoteen 2019 mennessä 70 miljoonalla eurolla ja pitkällä aikavälillä yhteensä 150 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi opintotuen indeksisidonnaisuus poistetaan.

Hallitusohjelmaan oli opintotuen säästötavoitteen lisäksi kirjattu päätös opintotuen kokonaismäärän (opintorahan, asumislisän ja opintolainan summan) nostamisesta vähintään 1100 euroon. (Tässä siis kiteytyy hallituksen kehittämis- ja uudistamishenki.) Lisäksi hallitusohjelmassa todettiin, että opintotukikuukausien määrää rajataan ja että opintotuki voi olla yksi- tai kaksiportainen.

Roope Uusitalo teki työtä opetusministerin käskystä ja hänen raporttinsa vastasi täysin opetusministerin toimeksiantoa. Jopa paremmin, koska säästöt tulevat jo aiemmin! Valtion kannalta opintotuki on helppo säästökohde. Kaikkihan tietävät, ettei opiskelijoilla tai heidän etujärjestöillään ole todellista vaikutusvaltaa vastustaa tehtyjä päätöksiä. Opiskelijat voivat toki nurista somessa, marssia Kansalaistorille "Tunkekaa innovaatiot perseeseenne"-kylttejä heilutellen, tai järjestää kynttilämarssin ja viipyä sillä vaikka koko kuukauden, mutta ei se yhteiskuntaa tai sen järjestystä pahemmin huojuta. Vaan auta armias, jos ehdottaisit AKT:n työntekijöitä koskevia sopeutus- ja uudistamistoimia... Suomi vajoaisi suorastaan anarkian partaalle!

Nykyinen opintotukijärjestelmä on luotu 90-luvulla, jolloin opintorahan määrää nostettiin. Sen jälkeen ei opintotuen kokonaisrahamäärä ole juurikaan heilahdellut suuntaan tai toiseen. Ei siitäkään huolimatta, että opintotukijärjestelmää on tässä välissä rukattu vähintään 20 kertaa. Opintotukijärjestelmä oli ennen 90-lukua lainapainotteisempi. Vielä 80-luvulla korkeakouluopiskelijat nostivat surutta lainaa opintojensa rahoittamiseksi. Tähän joukkoon kuuluvatkin ne, jotka nyt julkisuudessa ihmettelevät nykyopiskelijoiden haluttomuutta nostaa lainaa. He ovat opintonsa suoritettuaan siirtyneet heti työelämään ja nostaneet siitä lähtien kuukausipalkkaa  eivätkä näe niitä muutoksia, joita yhteiskunnassa on tässä välissä tapahtunut. Yhteiskunnan epävakautta voi olla vaikea huomata, jos oma talous on turvattu.

Opiskelijoita on kuitenkin moneksi. Järkevä nuori punnitsee tarkoin, mitä alaa hän lähtee opiskelemaan ja mitkä ovat alan työnäkymät sekä odotettavissa oleva palkkakehitys. Varmoja valintoja tällä hetkellä olisi lääkäri, ekonomi ja lakimies. Mahdollisesti diplomi-insinööreilläkin on tulevaisuudessa kasvavaa kysyntää. Kauppatieteilijät ja teknologian alan opiskelijat työllistyvät todennäköisesti jo opiskeluaikoinaan. Näin he hankkivat tarvittavaa työkokemusta ja saavat valmiiksi jalkansa firmojen oven väliin. Opintotuki on tuskin silloin kynnyskysymys.

Kaikki eivät kuitenkaan vielä opiskelupaikkaa pohtiessaan oikein tiedä, mitä haluaisivat elämältään. Talousajattelukin voi tuntua vieraalta. Moni nuori kokee kuitenkin, että opiskelupaikka pitäisi valita ensisijaisesti omien mieltymysten mukaan. Kaikkia eivät kauppatieteet yksinkertaisesti nappaa – ja hyvä niin! Biotieteet voisivat kuulostaa sitävastoin houkuttelevalta. Alalla ratkotaan ihmisen terveyttä koskevia suuria kysymyksiä: etsitään uusia hoitomuotoja syöpiin, kehitetään rokotteita Zika-virusta vastaan, jne. Korviin kantautuu huhuja, että biotieteilijöiden työttömyys on kasvusuunnassa, kun yliopistotkin työllistävät yhä vähemmän, eivätkä firmat vedä. Jos työllistymisnäkymät ovat tällä hetkellä huonot, voiko nuori todella luottaa siihen, että valmistuttuaan saisi töitä? Todellinen uhkakuva on siis valmistuminen kortistoon ja vieläpä velkaantuneena. Jos tulevaisuuteen liittyvät riskit haluaa minimoida, kenties tässä tilanteessa paras vaihtoehto olisi sittenkin hankkia toisen asteen lyhytkestoisempi koulutus?

Opintotukiuudistuksen uhkakuvana on, että korkeakouluopinnot jäävät yhä useammalta kokonaan väliin. Uudistus vähentäisi etenkin työllisyystilanteeltaan epävarmojen alojen opiskelijamääriä. Toisaalta opinnot saattaisivat jäädä yhä useammilta kokonaan kesken samoista syistä johtuen. Opiskelujen lopettamistahti saattaisi kiihtyä opintojen loppuvaiheessa olevilla, eli juuri sellaisilla opiskelijoilla, jotka tietävät, etteivät pysty tavoiteajassa valmistumaan.

Syy opiskelujen viivästymiseen ei suinkaan aina ole opiskelijan laiskuus. Nykyisessä koulutusjärjestelmässä on paljon rakenteellisia pullonkauloja. Jos esimerkiksi jokin opintoihin kuuluva pakollinen kurssi jää suorittamatta opiskelijan sairastumisen takia, ja seuraava mahdollisuus suorittaa sama kurssi on vasta vuoden kuluttua, onko valmistumisen viivästyminen silloin opiskelijan omaa syytä?

Pakottamisen sijaan pitäisi mieluummin palkita. Tämä voisi tarkoittaa opintotukijärjestelmässä vaikkapa sitä, että opintojaan ripeästi suorittaneille olisi tiedossa korotettua opintorahaa tai stipedirahaa. Opintorahan lähtötasoa voitaisiin siis karsia, jos tiedossa olisi ahkerasta opiskelusta palkitseva porkkana. Opintoja hidastavia rakenteellisia tekijöitä pitäisi poistaa. Jos opiskelijalla jää kurssi väliin, niin hän voisi suorittaa sen vaikkapa verkkokurssina.

Mikä uudessa opintotukiesityksessä on eniten pielessä? Kyseessähän on hallituksen sopeuttamisohjelman mukainen leikkaus. Lisäksi se on hallituksen kannalta helppo leikkaus, kuten edellä pohjustin. Sana "uudistus" viittaa tässä yhteydessä siihen, miten opintotuki muutetaan lainapainotteiseksi. Kyse on siis rakenteellisesta uudistuksesta, jossa etusijalla ovat valtion säästötarpeet valitun hallitusohjelman mukaisesti. Järjestelmää ei edes haluta kehittää paremmaksi: sellaiseksi, jossa aidosti tarjottaisiin myös porkkanaa ahkerille opiskelijoille. Päinvastoin opintorahan tukiehtoja kiristetään. Ajatuksena siis on, että opiskelijat pakotettuina suorittaisivat tutkintonsa nopeammin. Onko mitään takeita, että näin todella tapahtuisi?

Tämänhetkisessä opintotukiuudistuksessa ja siihen liittyvässä keskustelussa on jäänyt sivuosaan se, että tulorajoja ei olla muuttamassa. Opiskelija voi edelleen valita lainan sijaan työnteon opiskelujensa rahoittamiseksi. Opintorahan takaisinmaksurumba siis jatkuu entisellään ja kenties kiihtyy. Paljonko tämäntyyppinen byrokratia maksaa? Paljonko valtio säästäisi laittamalla sille stopin? Suomessa on vaikea sulattaa ajatusta, että opintoraha olisi sidottu pelkästään opintomenestykseen, eikä opiskelijan opiskelun ohessa tekemään työhön ja siitä saatuun palkkaan. Perustulo voisi olla ratkaisu opintojen rahoitukseen. Kannatan opiskelijoiden ottamista perustulokokeiluun – unohdetaan se opintotukiuudistus!