torstai 4. elokuuta 2016

Alanvaihto kaatuu byrokratiaan



TE-toimiston byrokraattien betonibunkkeri

Yle julkaisi 3.8. uuden hallitukselle suunnatun taloustutkijoiden kannanoton, jossa ehdotetaan rakenteellisten muutosten tekemistä työmarkkinoille, koska elvytysvaraa ei ole. Yllätys, yllätys – pelkällä säästökuurilla ei työllisyyttä paranneta eikä kiky ole maaginen taikasana, joka loisi 110 000 uutta työpaikkaa.

Taloustutkijoiden esitys sisältää useita – mutta ei välttämättä kovin uusia tai maata mullistavia – ehdotuksia työmarkkinoiden kehittämiseksi. Yksi näistä on ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus niin, että alussa maksettava summa olisi suurempi, mutta pienenisi ajan myötä. Tämän mallin ajatellaan olevan kannustavampi kuin nykyinen systeemi. Porrastettu työttömyysturvajärjestelmä on käytössä Ruotsissa, josta mallia voisi ottaa.

Taloustutkijoilla (Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä etunenässä) on yhteisymmärryskin työmarkkinajärjestöjen kanssa siitä, että "ansioturvasta ei varsinaisesti säästetä", mutta rakennetta voisi kehittää. Ansioturvan porrastusta on ehdotettu aiemminkin; Elina Lepomäki ja muut liberaalit ajattelijat ovat ehdottaneet tämäntyyppisiä uudistuksia. Ei siis mitään uutta maan ja taivaan välissä.

Kovin tutulta kuulostaa, että tuoreimman ehdotuksen takana olevat taloustutkijat haluavat toimia yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. He eivät esitä mitään sellaisia muutoksia, joita työmarkkinajärjestöt eivät ole valmiita hyväksymään. Tähänkö on maassamme tultu? Jäykät työmarkkinat vaatisivat joustoa, mitä tulee erityisesti palkanmuodostukseen (kts. Maailman talousfoorumin vertailun häntäsija), mutta ammattiyhdistysliikkeen annetaan siitä huolimatta painaa jarrua vallan kahvoissa. Toimijoiden, joita kansa ei edes valitse demokraattisesti, annetaan mielin määrin jarruttaa koko työllisyytemme kehitystä. Ay-pampuilla on siis takanaan myötäilevien talousasiantuntijoiden joukko esittämässä näennäismuutoksia. Tosiasiassa esitetyt "muutokset" voivat olla pelkkää kikkailua vallitsevan järjestelmän tiukoissa puitteissa.

Julkisen työnvälityksen tehottomuus – byrokratian huipentuma?

Työllisyyden nostamiseksi vaadittaisiin useita rinnakkaisia toimia, jotka olisivat todellisia rakenteellisia uudistuksia kaikenlaisen näpertelyn sijaan. Työttömyysturvajärjestelmään sidotuista kannustinloukuista olisi ensisijaisesti päästävä eroon. Pahimmat näistä ovat opiskelusta ja yrittäjyydestä rankaiseminen. 

Yksi ongelmakohdista on julkisen työnvälityksen tehottomuus. Turussa toki yritetään tehostaa TE-toimistojen työnvälitystä uuden kokeilun avulla, jossa ideana on "työvoimatoimiston palvelujen porrastus työttömyyden keston mukaan". Palvelut "paranevat",  mitä kauemmin työttömyys on kestänyt. Lopulta, ellei ole töitä onnistunut ansiosidonnaisen työttömyysturvan aikana saamaan,  ohjataan firmoihin ilman erilliskorvausta töihin, mitä kutsutaan "harjoitteluksi" tai "koulutukseksi". Vaikea sanoa, tuleeko tällaisesta jopa tulevaisuuden väylä työllistyä alaa vaihtaville ammatti-ihmisille vai jääkö pitempiaikainen työllistyminen työttömälle vain haaveeksi firmojen ollessa suurimpia voittajia työvoimakustannusten laskiessa. Kuluthan firmoille ovat vain koulutuksen hinta (n. 1000 eur/kk).Tähän osallistuminen on kuitenkin toistaiseksi ollut vapaaehtoista, joten en ymmärrä, miten pakottaminen voisi toimia jatkossakaan. Pakotettunahan ihminen ei lähtökohtaisesti ole motivoitunut.

Itse en usko TE-toimistojen työvälityksen tehostumiseen poppakonstein. Sitran keväällä julkaistun työelämätutkimuksen mukaan alle joka kymmenes työssäolevista on työllistynyt julkisen työnvälityksen avulla. Tilanne on siis melko toivoton – julkisen sektorin tehottomuuden ennätys mahdollisesti. TE-toimiston palvelujen yksityistäminen olisi todennäköisesti kaikkein järkevintä tehottoman byrokratiahimmelin elvyttämisen sijaan.

Virkamies päättää koulutustarpeesi puolestasi

Ansioturvalla saa nykyään osa ihmisistä opiskella, jos heillä on kaikki opintotukikuukaudet jo aikanaan kulutettu loppuun. Kuitenkaan tämä opiskeluoikeus ei koske kaikkia työttömiä. TE-toimiston virkamiellä on valta antaa hylsy hakemuksellesi ja todeta, että “sinulla on työmarkkinoilla kelpoinen tutkinto”. Tämä voi tapahtua siitäkin huolimatta, että hakijan nykyisellä alalla on huono työllisyystilanne. Toinen peruste hylkyyn voi olla se, että henkilön valitsemalla uudellakaan alalla ei virkamiehen tulkinnan mukaan ole riittävän hyvä työllisyystilanne. Byrokratian hampaissa olet piste tilastoissa, et yksilö.
Virkamiehen päätöksestä ei voi valittaa

Tähän epäkohtaan yrittää viime viikolla julkistettu kansalaisaloite puuttua: jokaisella työttömällä pitäisi olla yhtäläiset oikeudet opiskeluun. Tosin aloitteillakin on aina rajoitteensa: tässä ehtona on, että työttömällä pitäisi olla vähintään "kahdeksan vuotta työkokemusta viimeisen kymmenen vuoden ajalta". Tämä pykälä jättäisi esim. yliopistolla pitkään pätkätöissä olleen tutkijan, joka on viettänyt äitiyslomiaan tai hoitovapaita ilman työsopimuksen voimassaoloa tuolta ajalta, opiskeluoikeuden ulkopuolelle. Laskettaisiinko apurahalla työskentelyäkään työnteoksi?

 

Alanvaihdon kankeus  

Tarkastellaanpa vielä nykytilannetta. Mikä parantaisi sellaisen ihmisen työllistymismahdollisuuksia, jolta esim. valtion työpaikka on mennyt alta, eikä kontakteja yritysmaailmaan ole riittävästi? Hänellä ei ole välttämättä yrittäjyydestäkään aiempaa kokemusta, saati liikeideoita. Onko tällainen henkilö  yhteiskunnan ylijäämäerä, toivoton tapaus?

Jos työtön ei saa opiskella yhteiskunnan tuella, ei saa hankkia minkäänlaista täydennyskoulutusta, eikä edes maksullista koulutusta, niin mikä sitten ratkaisuksi? Mikäli opiskelumotivaatiota kuitenkin löytyisi, pitäisikö olla riittävästi omia säästöjä tai rahkeita ottaa opintolainaa todennäköisen asuntolainan lisäksi? Opintolainan saaminenkaan ei ole ehkä niin helppoa, eivätkä pikavipitkään houkuttele tolkun ihmisiä. Opiskelumotivaation pitää olla todella korkealla, jotta kesken ansiosidonnaisen kauden luopuisi työttömyyskorvauksesta ja alkaisi kuluttaa säästöjään, vieläpä kenties maksullisen koulutusvaihtoehdon valinneena.

Paljon puhutaan julkisuudessa siitä, miten ihmisten tulisi voida joustavasti siirtyä alalta toiselle suhdanteiden niin vaatiessa. Suomessa ei kuitenkaan ainakaan (yli)koulutettujen ihmisen alanvaihto näytä onnistuvan, koska systeemi on rakennettu suorastaan työttömyyttä ja toimettomuutta suosivaksi. Täytyyhän yhteiskunnalla olla reserviä, joka yllättävän työvoimapulan iskiessä on helposti mobilisoitavissa – vai miten se menikään?

Korkeakoulutettujen downshiftaus alempiin ammatteihin tosin hyväksytään toisinaan (virkamiehen suotuisalla päätöksellä). Ongelmaa ei varmaankaan olisi, mikäli filosofian tohtori haluaisi opiskella lähihoitajaksi. Joskus se on järkeväkin ratkaisu – silloin, kun työtön itse todella haluaa valita tällaisen vaihtoehdon. Onko se silti yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu, että korkeakoulutetuille ei anneta vaihtoehtoisesti täydennyskoulutusmahdollisuutta, eli mahdollisuutta joustavaan alanvaihtoon pienellä koulutuspanoksella?

Työnhakustrategiat

Määritelmän mukaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa nauttivan ihmisen tulee olla aktiivinen työnhakija. Hakemuksia pitäisi tiuhaan tahtiin lähetellä sinne tänne, vaikkei ihmisille sopivia työpaikkoja olisikaan julkisesti avoinna. Vain 23% työssäkäyvistä on työllistynyt hakemalla avointa työpaikkaa. Piilotyöpaikkojen haku saattaa olla paljon parempi työnhakustrategia. Ihmiset työllistyvät piilotyöpaikkoihin silloin, kun heidän kontaktinsa sopiviin firmoihin ovat olemassa. Ihmiset työllistyvät ylipäänsä helpommin silloin, kun heidän alallaan on työtarjontaa olemassa – piilossa tai avoimessa haussa. Kaikilla aloilla ei vain ole näin suotuisia suhdanteita. Toinen tekijä on se, että olet mahdollisesti liian “kallis” palkattavaksi useimpiin työpaikkoihin nykyisillä työehtosopimusehdoilla.

500 päivän tuumaus

Yrittäjyys on joskus kenties ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto, mitä alanvaihtoon tulee. Yrityksen perustamiseen liittyy aina riskejä, mutta pahin on se, jos ansiosidonnaisesi katkeaa pelkästä Y-tunnuksen hankkimisesta. Kannustavaa, vai mitä? Jos sattuisikin niin onnekkaasti, että ihmisellä olisi hyvä liikeidea takataskussaan, niin kannattaahan sitä firman perustamista vitkutella niin pitkään, että etuudet ovat loppuun käytetyt – eli koko 500 päivää. Harva yrittäjä heti saa firmaansa sellaiseen vetoon, että tulot ylittäisivät nykyisen keskipalkkaiselle maksettavan ansiosidonnaisen tason. Ratkaisu tähän kyseiseen kannustinloukkoon saattaisi olla taloustutkijoiden ehdottama ansiosidonnaisen porrastus tai koko etuuden muuttaminen joustavasti starttirahaksi. 

Kannustinloukkujen purkaminen

Pitkällä tähtäimellä olisi kuitenkin syytä pohtia perustuloa tai perustiliä kaikkien sosiaalietuuksien tilalle. En kuitenkaan tässä ehdota perustuloon siirtymistä hätiköidysti, koska tämä vaatisi erittäin hyvän kustannuslaskelman ja suunnitelman, mitä minulta ei takataskusta toistaiseksi löydy – eipä sellaista löydy toisaalta hallitukseltakaan, joka kuitenkin on laittanut vireille perustulokokeilun.

Ehdotan siis, että niin kauan kuin nykyisellä työttömyysetuus-systeemillä mennään eteenpäin, tulisi kaikenlaisia siihen sidoksissa olevia passiivisuuteen kannustavia kannustinloukkuja yrittää aktiivisesti ja nopeutetulla aikataululla purkaa. Ammattiyhdistysliikkeiden vastustus työmarkkinoiden joustoille olisi yksinkertaisesti kumottava purkamalla niiden valta-asemaa valtakunnallisen päätöksenteon ytimessä. Tämä vaatii ensisijaisesti poliittista tahtoa. Maamme päättäjät eivät saisi pokkailla ja kumarrella ay-liikkeen suuntaan. Tämä olisi ensimmäinen askel Suomen työllisyyden parantamiseksi, vaikka se niin kipeää (pampuille) tekeekin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti