- Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa leikattaisiin kertarysäyksellä 25%, ja koko opintotukijärjestelmä muutettaisiin selkeästi lainapainotteiseksi.
- Valtion takaamaa lainaa voisi nostaa uudistuksen jälkeen nykyistä enemmän.
- Opintorahan maksukuukausia vähennettäisiin nykyisestä vastaamaan laskennallisia tutkintojen suoritusaikoja; esim. 300 op laajuisten yliopistotutkintojen kohdalla tämä tarkoittaisi 45 kuukautta.
- Opintorahan myöntämisen ehtoja kiristettäisiin siten, että opintojen edistymisvaatimusta nostettaisiin nykyisestä 5 opintopisteestä 6 opintopisteeseen tukikuukautta kohti.
- Lainahyvitystä vähennettäisiin omavastuuosuuden ylittävästä lainamäärästä nykyisestä 40%:sta 30%:iin, mikäli valmistuu tavoiteajassa.
- Tavoiteopiskeluajan ylittymisestä vuodella lainahyvitys tipahtaisi 15%:iin.
Pohditaan opintotukiuudistusta ensin valtion näkökulmasta. Kaksi edellä esitettyä kysymystä sopisi hyvin kenen tahansa hallituksen leikkauspolitiikkaa kannattavan teknokraatin puolustuslinjaukseen. Vaatiihan "valtion etu" julkisten menojen karsimista. Opintotuen leikkaus on sitäpaitsi osa hallituksen julkisten menojen sopeuttamisohjelmaa. Sipilän hallitukseen ohjelmaan keväällä 2015 oli kirjattu, että
Opintotukimenoja vähennetään vuoteen 2019 mennessä 70 miljoonalla eurolla ja pitkällä aikavälillä yhteensä 150 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi opintotuen indeksisidonnaisuus poistetaan.
Hallitusohjelmaan oli opintotuen säästötavoitteen lisäksi kirjattu päätös opintotuen kokonaismäärän (opintorahan, asumislisän ja opintolainan summan) nostamisesta vähintään 1100 euroon. (Tässä siis kiteytyy hallituksen kehittämis- ja uudistamishenki.) Lisäksi hallitusohjelmassa todettiin, että opintotukikuukausien määrää rajataan ja että opintotuki voi olla yksi- tai kaksiportainen.
Roope Uusitalo teki työtä opetusministerin käskystä ja hänen raporttinsa vastasi täysin opetusministerin toimeksiantoa. Jopa paremmin, koska säästöt tulevat jo aiemmin! Valtion kannalta opintotuki on helppo säästökohde. Kaikkihan tietävät, ettei opiskelijoilla tai heidän etujärjestöillään ole todellista vaikutusvaltaa vastustaa tehtyjä päätöksiä. Opiskelijat voivat toki nurista somessa, marssia Kansalaistorille "Tunkekaa innovaatiot perseeseenne"-kylttejä heilutellen, tai järjestää kynttilämarssin ja viipyä sillä vaikka koko kuukauden, mutta ei se yhteiskuntaa tai sen järjestystä pahemmin huojuta. Vaan auta armias, jos ehdottaisit AKT:n työntekijöitä koskevia sopeutus- ja uudistamistoimia... Suomi vajoaisi suorastaan anarkian partaalle!
Nykyinen opintotukijärjestelmä on luotu 90-luvulla, jolloin opintorahan määrää nostettiin. Sen jälkeen ei opintotuen kokonaisrahamäärä ole juurikaan heilahdellut suuntaan tai toiseen. Ei siitäkään huolimatta, että opintotukijärjestelmää on tässä välissä rukattu vähintään 20 kertaa. Opintotukijärjestelmä oli ennen 90-lukua lainapainotteisempi. Vielä 80-luvulla korkeakouluopiskelijat nostivat surutta lainaa opintojensa rahoittamiseksi. Tähän joukkoon kuuluvatkin ne, jotka nyt julkisuudessa ihmettelevät nykyopiskelijoiden haluttomuutta nostaa lainaa. He ovat opintonsa suoritettuaan siirtyneet heti työelämään ja nostaneet siitä lähtien kuukausipalkkaa eivätkä näe niitä muutoksia, joita yhteiskunnassa on tässä välissä tapahtunut. Yhteiskunnan epävakautta voi olla vaikea huomata, jos oma talous on turvattu.
Opiskelijoita on kuitenkin moneksi. Järkevä nuori punnitsee tarkoin, mitä alaa hän lähtee opiskelemaan ja mitkä ovat alan työnäkymät sekä odotettavissa oleva palkkakehitys. Varmoja valintoja tällä hetkellä olisi lääkäri, ekonomi ja lakimies. Mahdollisesti diplomi-insinööreilläkin on tulevaisuudessa kasvavaa kysyntää. Kauppatieteilijät ja teknologian alan opiskelijat työllistyvät todennäköisesti jo opiskeluaikoinaan. Näin he hankkivat tarvittavaa työkokemusta ja saavat valmiiksi jalkansa firmojen oven väliin. Opintotuki on tuskin silloin kynnyskysymys.
Kaikki eivät kuitenkaan vielä opiskelupaikkaa pohtiessaan oikein tiedä, mitä haluaisivat elämältään. Talousajattelukin voi tuntua vieraalta. Moni nuori kokee kuitenkin, että opiskelupaikka pitäisi valita ensisijaisesti omien mieltymysten mukaan. Kaikkia eivät kauppatieteet yksinkertaisesti nappaa – ja hyvä niin! Biotieteet voisivat kuulostaa sitävastoin houkuttelevalta. Alalla ratkotaan ihmisen terveyttä koskevia suuria kysymyksiä: etsitään uusia hoitomuotoja syöpiin, kehitetään rokotteita Zika-virusta vastaan, jne. Korviin kantautuu huhuja, että biotieteilijöiden työttömyys on kasvusuunnassa, kun yliopistotkin työllistävät yhä vähemmän, eivätkä firmat vedä. Jos työllistymisnäkymät ovat tällä hetkellä huonot, voiko nuori todella luottaa siihen, että valmistuttuaan saisi töitä? Todellinen uhkakuva on siis valmistuminen kortistoon ja vieläpä velkaantuneena. Jos tulevaisuuteen liittyvät riskit haluaa minimoida, kenties tässä tilanteessa paras vaihtoehto olisi sittenkin hankkia toisen asteen lyhytkestoisempi koulutus?
Opintotukiuudistuksen uhkakuvana on, että korkeakouluopinnot jäävät yhä useammalta kokonaan väliin. Uudistus vähentäisi etenkin työllisyystilanteeltaan epävarmojen alojen opiskelijamääriä. Toisaalta opinnot saattaisivat jäädä yhä useammilta kokonaan kesken samoista syistä johtuen. Opiskelujen lopettamistahti saattaisi kiihtyä opintojen loppuvaiheessa olevilla, eli juuri sellaisilla opiskelijoilla, jotka tietävät, etteivät pysty tavoiteajassa valmistumaan.
Syy opiskelujen viivästymiseen ei suinkaan aina ole opiskelijan laiskuus. Nykyisessä koulutusjärjestelmässä on paljon rakenteellisia pullonkauloja. Jos esimerkiksi jokin opintoihin kuuluva pakollinen kurssi jää suorittamatta opiskelijan sairastumisen takia, ja seuraava mahdollisuus suorittaa sama kurssi on vasta vuoden kuluttua, onko valmistumisen viivästyminen silloin opiskelijan omaa syytä?
Pakottamisen sijaan pitäisi mieluummin palkita. Tämä voisi tarkoittaa opintotukijärjestelmässä vaikkapa sitä, että opintojaan ripeästi suorittaneille olisi tiedossa korotettua opintorahaa tai stipedirahaa. Opintorahan lähtötasoa voitaisiin siis karsia, jos tiedossa olisi ahkerasta opiskelusta palkitseva porkkana. Opintoja hidastavia rakenteellisia tekijöitä pitäisi poistaa. Jos opiskelijalla jää kurssi väliin, niin hän voisi suorittaa sen vaikkapa verkkokurssina.
Mikä uudessa opintotukiesityksessä on eniten pielessä? Kyseessähän on hallituksen sopeuttamisohjelman mukainen leikkaus. Lisäksi se on hallituksen kannalta helppo leikkaus, kuten edellä pohjustin. Sana "uudistus" viittaa tässä yhteydessä siihen, miten opintotuki muutetaan lainapainotteiseksi. Kyse on siis rakenteellisesta uudistuksesta, jossa etusijalla ovat valtion säästötarpeet valitun hallitusohjelman mukaisesti. Järjestelmää ei edes haluta kehittää paremmaksi: sellaiseksi, jossa aidosti tarjottaisiin myös porkkanaa ahkerille opiskelijoille. Päinvastoin opintorahan tukiehtoja kiristetään. Ajatuksena siis on, että opiskelijat pakotettuina suorittaisivat tutkintonsa nopeammin. Onko mitään takeita, että näin todella tapahtuisi?
Tämänhetkisessä opintotukiuudistuksessa ja siihen liittyvässä keskustelussa on jäänyt sivuosaan se, että tulorajoja ei olla muuttamassa. Opiskelija voi edelleen valita lainan sijaan työnteon opiskelujensa rahoittamiseksi. Opintorahan takaisinmaksurumba siis jatkuu entisellään ja kenties kiihtyy. Paljonko tämäntyyppinen byrokratia maksaa? Paljonko valtio säästäisi laittamalla sille stopin? Suomessa on vaikea sulattaa ajatusta, että opintoraha olisi sidottu pelkästään opintomenestykseen, eikä opiskelijan opiskelun ohessa tekemään työhön ja siitä saatuun palkkaan. Perustulo voisi olla ratkaisu opintojen rahoitukseen. Kannatan opiskelijoiden ottamista perustulokokeiluun – unohdetaan se opintotukiuudistus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti