Suomen valuvikainen koulutus- ja tiedepolitiikka

Minulle selvisi juuri, miksi hallitus näyttää vankkumattomasti seisovan ehdottamiensa koulutus- ja tutkimusleikkausten takana: niillehän on 90% asiantuntijatuki. Vai oliko se sittenkin 10% (viite)? Ei taida Marraskuun manifesti, eli akateemisen tutkimuskentän vetoomus säästötoimien peruuttamiseksi, auttaa tässä tilanteessa. Nyt ei metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Näyttäisi metsämme koostuvan enää vain umpipökkelöpuusta.

Monta muuta kaavailemaansa säästötoimenpidettä hallitus on kuitenkin perunut, mutta ei ilmeisesti tätä. Rajansa on vatuloinnillakin? Suomella ei siis johtavien poliitikkojen mielestä ole enää varaa korkeatasoiseen koulutukseen ja "kannattamattomaan" perustutkimukseen. Rahat loppu. Finito.

Meillä on siis toisaalta todellakin varaa tipauttaa itsemme kehityksen kelkasta. Mihin muuhunkaan tutkimuksesta ja koulutuksesta tinkiminen voisi johtaa? Maamme kaksi peruspilaria, jotka nyt kaadetaan. Mitä jää siis jäljelle? Jotakin epämääräistä, joka ruokkii aivovuotoa ulkomaille? Useat tutkijat vaihtavat alaa tai jäävät roikkumaan kortistoon. Myös erinäinen joukko yliopistolehtoreita alkaa nauttia ansiosidonnaista päivärahaa. Todettakoon, että uusimpien tilastojen mukaan tälläkin hetkellä 40% työttömistä tutkijoista on hakenut töitä vähintään vuoden verran. Lisäksi on uhkana, että nuoriso alkaa pian olla epävarma tulevaisuudestaan, samoin kuin koululaisten äidit: pitääkö nyt lähteä tai lähettää lapsensa ulkomaille opiskelemaan, jos ei Suomessa enää jatkossa tarjota kansainvälisen tason koulutusta?

Tämä ei todellakaan ole se kehityssuunta, jota kohti maatamme kannattaisi johtaa. Mikä nykypoliitikkoja oikein vaivaa? Eivätkö he todellakaan ymmärrä tekojensa seurauksia? Kun vaakakupin toisella puolella painaa alati kasvava valtionvelka, ihmisten eläköityminen ja huono huoltosuhde, ovat poliitikot täysin sokaistuneet ajattelemaan, että kaikkia kuviteltavissa olevia valtionmenoja pitää nyt vähentää talouden tasapainottamiseksi. Heiltä on tässä tasapainoiluhuumassa unohtumassa se kaikkein tärkein kysymys: mihin kannattaisi panostaa, jotta Suomen tulevaisuus olisi edes jollain tavalla turvattu?

Ennen Suomessakin on uskottu, että koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen kannattaa aina. Nyt tällä hetkellä poliitikot leijuvat omissa maailmoissaan kuvitellen, että he itse tietävät ne osa-alueet, joista tulevaisuuden kasvu ja innovaatiot kumpuavat. Tällaisia hallituksen nimeämiä kärkihankkeita ovat mm. biotalous, puhtaat ratkaisut sekä digitalisaatio. Lisäksi tietysti ympäripyöreä "hyvinvointi ja terveys". Toinen hallituksen lempilapsista on Suomen Akatemian strateginen tutkimusrahoitus. Siinä ohjataan tutkimuksen tekoa kohti "monialaista, monitieteellistä" tutkimusta. Oleellisena osana strategiseen tutkimukseen liittyy vuorovaikutussuunnitelma. Konsortiolla tulisi olla "teoreettista ja käytännöllistä ymmärrystä sidosryhmäyhteistyöstä, vuorovaikutuksesta ja viestinnästä. Vuorovaikutuksesta vastaa esim. informaatiotutkimuksen professori, tieteenjohtamiseen erikoistunut professori tai Kansallisoopperan entinen viestintäjohtaja."

Voisin kuvitella, että juurikin vuorovaikutuksen ja viestinnän merkityksen korostaminen tuo ongelmia useallekin muuten tieteellisesti pätevälle konsortiolle. Toisaalta tämä voi olla riemuvoitto viestintään erikoistuneille konsulttifirmoille, joita ainakin sosiaalinen media (erityisesti Twitter) näyttäisi olevan pullollaan. Tässä myös uravinkki työttömälle, entiselle perustutkijalle: nyt viestintää ja digitalisaatiota oppimaan, mars mars! Pois joutaa pipetti tutkijan kädestä –lopullisesti.

Kärkihankkeiden ja strategisen tutkimuksen ohella hallitus on siis tarjoamassa vesivelliä huomattavalle osalle tutkijakuntaa. Ainoa kansainvälisesti menestynyt yliopisto, Helsingin yliopisto, kurjistetaan samalle tasolle maan muiden, kansallisen tason yliopistojen kanssa. Samaan aikaan koulutus tiputetaan Pisa-tornistaan alas. Hyvää päivää ja hyvää yötä! Lähetys loppuu nyt ja valot tunnelin päästä sammutetaan säästösyistä.

Tässä loppukevennys: Kuunnelkaahan historiallinen äänitys kappaleesta "Vesivelliä siellä ei syötäis."