Työterveyslaitoksen yt-neuvottelut johtivat tutkimuksen entisen kärkiyksikön lopettamiseen

Musta tiistai. Tämä tapahtui jo viikko sitten, mutta vaikka kuinka olen pureskellut tätä asiaa, niin se ei ole edelleenkään muuttunut helposti sulavaksi (eli tämän blogin otsikko on tässä tapauksessa harhaanjohtava). Yt-neuvottelujen päätös oli täystyrmäys koko tutkimusosastollemme: ”biolääketieteen tutkimus lopetetaan asteittain”. Siinä se yt-neuvottelujen kulminaatio. Kuusi viikkoa pelkkää spekulaatiota, hämmennystä, epätoivoa, kenties osittaista optimismia tai ainakin pientä toivonkipinää (riippuen tietenkin keneltä kysyy). Eihän se voi olla mahdollista, että kaiken tutkimustyömme lopettaisivat? Lopputulos oli kuitenkin toiveikkuudestamme huolimatta pahin mahdollinen, ikään kuin se kulman takana vaaniva mörkö olisi astunut valokeilaan. Kaikki n. 50 ihmistä joutuu tutkimusosastoltamme lähtemään. Tällaisessa tilanteessa toisaalta kaikki työntekijät ovat samassa veneessä eli ei tarvitse kyttäillä, kuka mahdollisesti saa sen ruskean kirjekuoren ja kuka ei; kaikki saavat tasapuolisesti menolipun ennemmin tai myöhemmin. Kyse ei ole kuitenkaan mistään normityöpaikasta tyyliin ”viimeinen lähtijä sammuttaa valot”. Meillä on pakastimet täynnä kaikenlaista biologista näytemateriaalia, jonka keräämiseen ja prosessoimiseen on kulunut huima määrä työtunteja. Osa kerätyistä näytteistä on ainutlaatuisia. Lisäksi meillä on modernit (ja kalliit) analyysilaitteistot, mutta valitettavasti työtänsä jatkavat laitoksen työntekijät eivät tiedä, mitä niillä tehdään.

Työterveyslaitos (TTL) joutuu irtisanomaan n. 200 työntekijää, eli n. 29 % koko henkilöstöstä. Tähän tilanteeseen jouduttiin, koska Sipilän hallitus päätti vähentää 5 miljoonaa euroa TTL:n valtionavusta alkaen jo vuodesta 2016. Yt-neuvottelujen yhteydessä TTL:n johtokunta päätti lisäksi muuttaa koko organisaatiorakenteen sekä siirtää strategista painopistettä kohti palvelu- ja asiantuntijatoimintaa. Vuosille 2016–2020 aiemmin luotu strategia hylättiin kiireisellä aikataululla. Kaikki tutkimus ei tosin edelleenkään lopu, mutta jäljelle jää lähinnä palvelutoimintaa tukeva,  ns. "asiakaslähtöinen" tutkimus.

Myönnän, että meidän biolääketieteellinen tutkimustoimintamme ei välttämättä ole vienyt suomalaista työelämää ja työhyvinvointia eteenpäin. Olemme kuitenkin tehneet tiivistä yhteistyötä Työterveylaitoksen klinikan lääkäreiden ja hoitajien kanssa, mm. lääkärien väitöskirjoihin ja potilasnäytteenkeräykseen liittyen. Kaikilla projekteillamme on myös nykyään ollut vankka ulkopuolinen rahoitus. On yleinen harhaluulo, että tutkimusta tehtäisiin pelkillä veronmaksajien euroilla. Olemme tutkineet mm. uusien nanomateriaalien turvallisuutta, allergiamekanismeja ja mikrobien toimintaa. Tutkimuksemme on tuottanut tietoa, jota voidaan hyödyntää riskinarvioinnissa sekä sairauksien ehkäisyssä. Merkkiainetutkimuksemme (biomarkkeri-tutkimus) olisi voinut johtaa diagnostiikan parantamiseen. Olemme julkaisseet tutkimustuloksiamme kansainvälisesti korkeatasoisissa tiedelehdissä.

Jyrki Kataisen hallituksen aikainen Tieteellisten seurain valtuuskunta 2012–2014 kertoo sivuillaan näin: ”Valtion tutkimuslaitoksilla eli eri hallinnonalojen tutkimuslaitoksilla on korkeakoulusektorin tutkimusyksiköiden ohella merkittävä asemansa innovaatiojärjestelmässä tieteelliseen tietoon perustuvan yhteiskunnan kehittäjinä. Tutkimustehtävien lisäksi laitoksilla on vaihtelevassa määrin erilaisia asiantuntija-, valvonta-, koulutus-, neuvonta- ja muita viranomaistehtäviä, sekä maksullista ja muuta palvelutoimintaa”.

Missä vaiheessa Suomen tiedestrategia joutui romukoppaan? Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Työterveyslaitoksen johtoon valittiin viime keväänä Nokialla kannuksensa hankkinut tekniikan tohtori tekemään koko laitoksen historian suurinta saneerausta, jonka lopputuloksena strateginen painopiste siirtyy tutkimuksesta palvelutoimintaan. Tässä yhteydessä laitos varasi 1, 5 miljoonaa euroa koko biolääketieteen tutkimustoiminnan lopettamiseen. Kyse on tutkimustoiminnasta, jolle laitoksessa työskentelevät kansainvälisiä verkostoja luoneet professorit ja senioritutkijat ovat onnistunut hankkimaan viime vuosina  1, 8 miljoonaa euroa per vuosi ulkopuolista, kilpailtua rahoitusta (esim. EU, Työsuojelurahasto, Suomen Akatemia, yksityiset säätiöt). Laitoksen johto on kuitenkin valmistautunut rikkomaan sopimukset rahoittajien kanssa. Heidän mielestään kansainvälisyyteenkään ei tarvitse tässä taloudellisessa tilanteessa panostaa.

Ruotsissa hallitus lakkautti valtion rahoittaman työelämän tutkimuslaitoksen (Arbetslivsinstitutet) n. 8 vuotta sitten. Ennen lopetusta tutkimustoiminta kuitenkin siirrettiin muualle, hallitusti. Meillä Suomessa on siis asiat päätetty hoitaa toisin. Minä jään tarkkailemaan, saammeko edes osan tutkimustoiminnastamme –rahoituksen kera– siirrettyä muualle, kuten Helsingin yliopistoon. Aikataulu vaikuttaa kuitenkin toivottoman kiireiseltä, koska neuvotteluille on tässä vaiheessa annettu aikaa vain joitakin viikkoja. 

Viitteet: 

http://www.research.fi/fi/etusivu

Huomautus: Muutin tämän jutun otsikon 19.12.2015 paremmin kuvaaman kirjoituksen aihepiiriä